Mustankallion Akaysha

se viuhahtaa ohitsesi, säntää jäniksen perään eikä kuule kutsuasi

Nimi	Mustankallion Akaysha	Kutsutaan	Rinja
Rotu	siperianhusky	Skpl	narttu
Syntynyt	25.03.2008	Rekisterinum.	FIN25095/08
Väri	harmaa-musta-valkoinen	Säkä	56cm
Kasvattaja	Erkka ja Katja Aaltonen	Omistaja	Mira Orko
Isä	Mahottoman Ihmemies	Emä	Arctic Soul Yenene

Rinja KoiraNetissä - Rinja Petsiessä - Rinjan kasvu kuvina

Rinja tuli meille

Kun aloin ajatella, että voisin ottaa koiran lemmikikseni (joskus vuonna 2006), tiesin heti mikä rotu oli minulle oikea: siperianhusky. Rakastuin sen ulkonäköön, mutta ennen kaikkea luonteeseen ja käyttötarkoitukseen. Näin alkoi koirakirjojen lukeminen ja netin suurkäyttö. Imin kaiken mahdollisen tiedon siperianhuskyistä ja koirista itseeni. Kävin kasvattajilla tutustumassa rotuun ja sen yksilöihin.. Ja päätökseni tuli aina vain varmemmaksi - husky olisi se oikea.
Pyysin koiraa lahjaksi aina, kun oli jokin merkkipävä tai olin suoriutunut jostain hyvin, mutta se ei tuottanut tulosta. Jatkoin sinnikkäästi koiratuttavieni luona käymistä, koirakirjojen lukemista ja koirien ulkoiluttamista. Pyysin koiraa syntymäpäivälahjaksi. En saanut. Pyysin koiraa joululahjaksi uudelleen. En saanut.
Kesällä 2008 katselin uteliaana (kuten aina) huskypentueita. Tällä kertaa ihastuin yhdistelmään Mahottoman Ihmemies x Arctic Soul Yenene. Otin yhteyttä Erkkaan ja Katjaan (pentueen kasvattajat) ja sain luvan tulla katsomaan pentuja - vapaana olivat enää yksi uros ja narttu.
Sain vanhemmat lähtemään katsomaan pentuja. Rakastuin totta kai narttupentuun (jo aikaisemmin olin päättänyt, että koirastani tulisi narttu) heti nähdessäni sen. Pentueen vanhemmatkin miellyttivät sekä ulkoisesti että luonteeltaan - molemmat tulivat iloisesti nuolemaan kättäni koiratarhan verkon läpi.
Tapahtui jotain outoa: vanhemmat kysyivät, haluaisinko pennun!
Tuon illan muistan hyvin. Jälkeenpäin kuulin, että vanhemmat olivat jo keskenään sopineet, että minulle hankittaisiin koira.
Lähellä olikin, ettei Erkka saanut isääni ottamaan kahta pentua, sekä narttua että urosta. Sen verran minulla kuitenkin vielä oli tervettä järkeä, vaikka pilven päällä leijuinkin, että sanoin yhdessä olevan tarpeeksi vaivaa ensimmäiseksi koiraksi.
Kaiken virallisen jälkeen kannoin narttupennun autoon, se matkusti sylissäni kotiin. Olo oli epätodellinen. Minullako oma koira?! Rinja tuli siis meille 10.6. iltana/yönä.
Nimeä mietittiin pennulle pitkään, koluttiin kotona kartastoja Venäjän, Norjan, Ruotsin, Islannin, Grönlannin, Alaskan ja Kanadan kohdalta. Etsittiin nimeä, joka olisi helppo lausua, mutta ei niin tavanomainen. Lopulta vastaan tuli Irinja-niminen paikka (mahtoiko olla kylä, vuori, joki vai järvi?..), ja siitä vääntyi nimi Rinja. Jälkeen päin on tosin tullut ajateltua, että ärrävikaisen henkilön ei ehkä kannattaisi antaa koiralleen nimeä, joka alkaa R:llä.
 

Luonnekuvaus

Rinja on rauhallinen, rodunomaisen pidättyväinen ja väsymätön narttu. Se on todella sosiaalinen ja ystävystyy kaikkien koirien kanssa. Muiden koirien lähellä se saattaa innostua liiaksikin ja unohtaa kaikki hyvät tavat. Joitakuita ihmisiä, erityisesti miehiä, kohtaan se on kuitenkin erittäin pidättyväinen ja saattaa hieman pelätäkin. Se ei kuitenkaan koskaan ole aggressiivinen, vaan lähtee karkuun. Muihin eläimiin Rinja suhtautuu kyseenalaisemmin: kaikenlaiset linnut, jänikset, peurat, sisiliskot, jyrsijät ja siilit ovat sille riistaa. Riistan äkätessään se hukkaa korvansa (joiden toisinaan epäilen olevan vain koristeina) ja irti ollessaan lähtee perään. Rinja tulee riistan kadotettuaan takaisin alle 20 minuutissa, mutta peräänlähtemistä yritetään silti kitkeä siitä pois.
Hevosia se pelkää. Kissoja se mielellään jahtaa ja painiikin niiden kanssa, kuten oman kissamme Smarttiksen kanssa. Rinjassa asuu myös sisäinen paimenkoira, sillä lampaita ja vuohia se 'ajaa' (eli jahtaa) mielellään...
Rinja on lajityypillisesti omapäinen ja suhteellisen haastava motivoida - Jos jokin muu on kiinnostavampaa kuin omistaja, jään automaattisesti toiseksi ja koira lähtee omille teilleen. Rinja kuitenkin oppii nopeasti ja kiinnostuu, mikäli kouluttajalla on kourassaan jotain herkullista.
Vaikka Rinja onkin laumakoira, se on todella itsenäinen ja viihtyy omissa oloissaan. Se haukkuu vain ollessaan epäluuloinen. Toisinaan se murahtelee ja urisee omituisen kuuloisesti, kutsumme sitä jutteluksi.
 

Harrastukset

Rinjan kanssa käydään näyttelyissä ja mätsäreissä. Aiemmin Rinjaa vedätettiin vähemmän säännöllisesti fillarilla ja trikkerillä ja se pääsi myös toisinaan isompaan valjakkoon työskentelemään. Talvella -09 aloitettiin aktiivinen vetotreeni yhdessä Vinhan kanssa. Vinha sai kuitenkin typerillä tempuillaan Rinjan lopettamaan vetämisen, joten saas nähdä, saanko rohkaistua Rinjan juoksemaan.
Harrastamme myös epäsäännöllisesti koirajuoksua.
 
 

Match show-tulokset

28.09.2008	Veikkola	pentuluokka	SIN, ei sijoitusta
17.05.2009	Veikkola	isot aikuiset	PUN4
21.05.2009	Masala	isot aikuiset	SIN4
03.06.2009	Nummela	isot aikuiset	SIN, ei sijoitusta
07.06.2009	Siuntio	aikuiset	SIN, ei sijoitusta
15.06.2009	Koivukylä	isot aikuiset	SIN, ei sijoitusta
13.09.2009	Veikkola	isot aikuiset	SIN4
27.09.2009	Nummela	juniorit	SIN, ei sijoitusta
02.04.2010	Salo	Mies ja koira	ei sijoitusta
05.04.2010	Nummela	isot aikuiset	SIN, ei sijoitusta
18.04.2010	Veikkola	isot aikuiset	SIN, ei sijoitusta
13.05.2010	Masala	isot aikuiset	SIN, ei sijoitusta

 
 

Näyttelytulokset

21.09.2008	Säkylä (erikoisnäyttely)	pentuluokka 5-7kk	Pekka Teini	'kilpailuluokan' 3.
05.07.2009	Hyvinkää	juniorluokka	Märet Kärdi, Viro	H

 

SANOTTUA

"Äiti kato, susipoikanen!"
"Onko toi susi?!" "Joo, siltä se näyttää!"
"Näyttää ihan albiinolta"
"Kattokaa, sillä on susi hihnan päässä"
"Saattasin säikähtää jos toi juoksis metästä pimeellä"
"Äiti, miksi sillä on noin pitkät jalat?"
"Apua! Katsokaa, tuolla on susi!"
"Näyttää ihan Hopeanuolelta"
"Onko tuo puoliksi sokea?"
"Se on iso mutta ihana!"